Päivittäinen leipämme

Herran rukouksessa käytetään kiehtovaa kreikan sanaa, jota ei löydy mistään muualta olemassa olevasta kreikkalaisesta kirjallisuudesta. Se on adjektiivi, ‘epiousis'' '; perinteisesti käännettynä "päivittäin".’ lauseessa, "jokapäiväinen leipämme.’

Tietenkin, Jeesus ei puhunut opetuslapsilleen kreikaksi. Hän olisi melkein varmasti puhunut arameaksi, Israelin tuohon aikaan äidinkielellä. Niin ‘epiousis‘ on itse käännös: mutta mistä? Pyhä Jerome, luodessaan latinalaista Vulgata-käännöstä 400-luvun lopulla, muutti sen "päivittäiseksi".’ sisään Luke 11:3: vaan "ylimerkityksinä".’ sisään Matthew 6:11. Tutkijat ovat vuosisatojen ajan kiistelleet sen todellisesta merkityksestä: mutta useimmat hylkäävät käännöksen "päivittäin".’ koska molemmat ovat tarpeettomia (koska sanat, 'tänä päivänä’ ovat myös läsnä) ja epätodennäköistä (koska on paljon vähemmän epäselviä sanoja, joita olisi voitu käyttää).

Kuitenkin, ehdotettuja renderöityjä on ollut monia ja erilaisia. Se näyttää olevan yhdiste ‘epi‘ ja jommankumman muoto ‘eimi‘ ("olemassa") tai ‘heimi‘ ("mennä"). Koska ‘epi‘ sillä on laaja valikoima merkityksiä, yleensä ajallisesti yli tai yli, asema, jne., ehdotukset sisältävät sellaisia ​​käsitteitä kuin "olemassaolo välttämätön".,’ 'tulevaisuutta varten’ tai "tulevalle päivälle", 'runsaasti,’ 'se ei lopu kesken,’ jne. Monille näistä käännöksistä on annettu sekä käytännöllisiä että henkisiä tai eskatologisia merkityksiä. Mutta useimmat heistä kärsivät myös siitä ongelmasta, jos tämä olisi ollut tarkoitus, miksi kirjoittaja ei käyttänyt tavallista, helpompi ymmärtää sana?

Kun käännetään kielten välillä, Sanojen merkitykset menevät usein päällekkäin; niin, että yhdellä kielellä olevalla sanalla on joukko merkityksiä ja assosiaatioita, joita ei aina välttämättä ymmärretä oikein kohdekielessä ja -kulttuurissa. Ehdotan, että tämä on mitä luultavasti tapahtunut täällä: Jeesuksen käyttämällä sanalla oli useita merkityksiä ja assosiaatioita, jotka olisivat pakottaneet kääntäjän käyttämään monia sanoja ilmaisemaan sen merkityksen. Mutta Jeesus’ rukous annettiin mallina yksinkertaisuudesta ja lyhyydestä: joten kääntäjä ei halunnut tehdä sitä. Hänen seuraava paras valintansa oli yhdistää kaksi sanaa yrittääkseen välittää käsityksen Jeesuksen sanoman merkityksen syvyydestä.. Voimassa, Sanon, että useimmissa on luultavasti totuutta, jos ei kaikki, ilmeisistä johtopäätöksistä, jotka voidaan tehdä yhdisteen kirjaimellisesta jakautumisesta, ‘epi-ousis.’

Mutta mikä oli alkuperäinen sana, jota Jeesus käytti, mikä aiheutti kääntäjälle tällaisen ongelman? Luulen, että Kenneth Baileyn esittämä ehdotus kirjassa "Jeesus Lähi-idän silmin"’¹ on todennäköisin. Hän viittaa 2. vuosisadan "vanhaan syyriaan".’ käännös kreikasta; joka on sekä vanhin tunnettu Uuden testamentin käännös että kielellä, joka on äärimmäisen lähellä Jeesuksen puhumaa arameaa. Tämä käyttää sanaa ‘ameno,’ joka syyriaksi tarkoittaa 'kestävää, lakkaamaton, loputon tai ikuinen.’ Se tulee samasta juuresta kuin heprean sana ‘Amen,‘ tarkoittaa 'olla luja, vahvistettu, luotettava, uskollinen, uskoa, uskoa.’ Jeesus käytti sitä usein esitelläkseen omia sanojaan: 'Todella (‘amen'' ') minä sanon sinulle…’ (usein kaksinkertaistettu lisäkorostuksen vuoksi Johanneksen evankeliumin mukaan). Sen yleinen käyttö oli vahvistus rukouksen lopussa, siinä mielessä, 'Se on ratkaistu.’ Näillä tavoilla käytettynä se yksinkertaisesti translitteroitiin kreikaksi, jossa se esiintyy lukuisia kertoja evankeliumeissa; ja sitä käytetään jopa tämän rukouksen päättämiseen Matthew 6:13.

Mutta jos Jeesus käytti tätä sanaa adjektiivina, kuvaamaan leipää, hän päätteli selvästi jotain enemmän kuin sen yksinkertaisen tosiasian, että hän pyysi "todellista".’ leipää: mikä tarkoittaa, että meidän on otettava huomioon sanojen koko laajuus ja kulttuurinen konteksti, jotta voimme ymmärtää niiden täyden merkityksen Jeesukselle ja hänen opetuslapsilleen.

Vanhan syyrialaisen käännöksen merkitys on selvästi osa sitä. Rukous vahvistaa Jumalan tarjonnan ehdottoman luotettavuuden, aivan kuten Jeesus opetti opetuslapsiaan:

Siksi, kerron sinulle, älä ole huolissasi elämästäsi: mitä aiot syödä, tai mitä juot; eikä vieläkään kehollesi, mitä puet päällesi. Eikö elämä ole muutakin kuin ruokaa, ja vartalo enemmän kuin vaatteet? Katso taivaan lintuja, että he eivät kylvä, eivät myöskään leikkaa, eikä kokoontua latoiksi. Taivaallinen Isänne ruokkii heitä. Etkö ole paljon arvokkaampi kuin he? (Mat 6:25-26)

Mutta on muutakin. Ajattele Johanneksen kirjaan tallennettua keskustelua, luku 6, kun ihmiset tulivat Jeesuksen luo heti ruokinnan jälkeen 5,000, haluaa tehdä hänestä kuninkaan:

Jeesus vastasi heille, “Varmasti kerron sinulle, sinä etsit minua, ei siksi, että näit merkkejä, vaan koska söit leivistä, ja täyttyivät. Älä tee työtä ruoalle, joka pilaantuu, vaan ruoalle, joka jää iankaikkiseen elämään, jonka Ihmisen Poika antaa sinulle. Sillä Isä Jumala on sinetöinyt hänet.”

Niin he sanoivat hänelle, “Mitä meidän pitää tehdä?, jotta voisimme tehdä Jumalan töitä?”

Jeesus vastasi heille, “Tämä on Jumalan työtä, että uskot häneen, jonka hän on lähettänyt.”

Niin he sanoivat hänelle, “Mitä sitten teet merkille, jotta voimme nähdä, ja usko sinua? Mitä työtä teet? Isämme söivät mannaa erämaassa. Kuten on kirjoitettu, ’Hän antoi heille syötäväksi leipää taivaasta.’ “

Niin Jeesus sanoi heille, “Varmasti, kerron sinulle, ei Mooses antanut sinulle leipää taivaasta, mutta minun Isäni antaa teille todellisen leivän taivaasta. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta, ja antaa maailmalle elämän.”

Niin he sanoivat hänelle, “Herra, anna meille aina tätä leipää.”

Jeesus sanoi heille, “Olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei ole nälkäinen, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. (John 6:26-35)

Ihmiset tulivat etsimään luotettavaa ruokaa, kuin manna, jota israelilaiset nauttivat heidän matkallaan Mooseksen kanssa erämaassa. Mutta Jeesus’ vastaus oli, että tämä ei ole oikea leipä. Hän on; ja ihmisten piti uskoa Häneen. Huomaa, kuinka 'Amen'n juurimerkitys on’ sisältää sekä totuuden että uskon käsitteen.

Käsite taivaan mannasta juurtui syvästi juutalaiseen kulttuuriin, sekä historiallisessa käsitteessään että tulevaisuuden toivona Messiaan tulemuksessa. Kenneth Bailey mainitsee, että St Jerome viittaa kopioon "heprealaisten evankeliumista"’ joka kääntää tämän lauseen seuraavasti: "Anna meille huomisen leipämme".’

Ja viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, meillä on tosiasia, että Jeesus näki oman kuolemansa äärimmäisenä pääsiäisuhrina, jonka kautta hänestä tulisi maailman todellisen elämän leivän lähde:

Olen elämän leipä. Isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Tämä on leipä, joka tulee alas taivaasta, että joku söisi siitä eikä kuolisi. Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää ikuisesti. Joo, leipä, jonka minä annan maailman elämän edestä, on minun lihani.”

Juutalaiset riitelivät siksi keskenään, sanonta, “Kuinka tämä mies voi antaa lihansa meille syötäväksi?”

Niin Jeesus sanoi heille, “Varmasti kerron sinulle, ellet syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen verta, teillä ei ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totisesti ruokaa, ja minun vereni on totisesti juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hän asuu minussa, ja minä hänessä. Kuten elävä Isä minut lähetti, ja minä elän Isän tähden; niin hän, joka ruokkii minua, hän myös elää minun takiani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta – ei niinkuin isämme söivät mannaa, ja kuoli. Se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” (John 6:48-58)

Jeesus kaipasi tämän hetken toteutumista (toinen merkitys ‘amen'' ') ja halusivat, etteivät he koskaan unohtaisi sitä:

Hän sanoi heille, “Olen hartaasti halunnut syödä tämän pääsiäisen kanssasi ennen kuin kärsin, sillä minä sanon sinulle, En enää millään tavalla syö siitä, ennen kuin se on toteutunut Jumalan valtakunnassa.” Hän sai kupin, ja kun hän oli kiittänyt, hän sanoi, “Ota tämä, ja jakaa se keskenänne, sillä minä sanon sinulle, En juo enää ollenkaan viinipuun hedelmästä, kunnes Jumalan valtakunta tulee.” Hän otti leivän, ja kun hän oli kiittänyt, hän rikkoi sen, ja antoi heille, sanonta, “Tämä on minun ruumiini, joka on annettu sinulle. Tee tämä minun muistoni.” (Luk 22:15-19)

Ilmestyskirjassa, Johannes kuvailee, kuinka Jeesus itse asiassa kutsui itseään ‘Amen‘ jumalasta:

Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: “The Amen, uskollinen ja tosi todistaja, Jumalan luomakunnan pää, sanoo näitä asioita: … ” (Rev 3:14)

Kun Jeesus opetti tämän rukouksen, evankeliumit osoittavat, että hänellä oli jo selvä käsitys lopullisesta tehtävästään. Joten Hän olisi pitänyt kaikki edellä mainitut mielessään puhuessaan. Mutta hänen opetuslapsillaan ja kuuntelevalla väkijoukolla ei ollut hänen kaukonäköisyyttään: joten heidän alunperin ajatuksensa olisi ollut ensisijaisesti ruoasta ja taivaallisen mannan mahdollisuudesta. Kuitenkin, Tuntemattomalla kääntäjällämme oli etua jälkikäteen – kuten koko Jeesus’ seuraajia myöhempinä vuosina.

Niin, kun tarkastelemme kaikkia Jeesuksen antamia ylisävyjä’ sanat, 'Anna meille tämä päivä meidän ‘amen‘ leipää,’ on helppo ymmärtää, miksi arameaa puhuvan kristityn kääntäjän on vaikea löytää mitään sanaa kreikasta välittääkseen käsitteen, joka on niin täynnä merkitystä. Onko se ihmekään, kun yrität löytää sanan kuvaamaan tätä leipää, hän turvautui keksimään uuden yhdistetyn sanan, joka voidaan ymmärtää eri tavoin joksikin vastaavaksi, "todellinen ja runsas tarjous kaiken todellisuuden yläpuolella ja ikuisesti."?’

Alaviitteet

1. "Jeesus Lähi-idän silmin’ Kenneth E. Bailey, SPCK Publishing (21 maaliskuu. 2008), s. 121. (ISBN 978-0281059751)